Aloittelijan golfia, nro 5

Syksy viilentää pelihaluja

Syyskuussa pelaaminen väheni omalta osaltani vain kertaan viikossa uusien työhaasteiden ja jo viilentyvien ilmojen takia. Periaatteessa pelikelit ovat olleet mukavat, mutta arjen peli-illat osoittautivat kuitenkin lähes mahdottomiksi tiukan aikatauluni takia. Pelaamaan pääsin syyskuussa siis viikonloppuisin. Nähtävästi muidenkin Nurmijärven golfaajien syksy oli samankaltainen, koska kentällä oli rauhallista myös viikonloppuisin. Ilmeisesti myös yritysten sponsoroimat pelit ovat vähentyneet tiukkojen aikojen takia. Toivottavasti menemme kohti parempia aikoja.

Taistelua draiverin kanssa

Syyskuun peleissä taistelin edelleen avauslyöntini kanssa, joka kääntyi vahvasti oikealle ja useimmin vielä vesiesteen kohdalla. En itse osannut enää löytää virheeseen järkevää syytä, koska mielestäni kaikki oli jo kokeiltu. Kuun puolenvälin tienoilla satuin saamaan peliseuraksi ilmeisen kokeneet, mutta peliuraansa pimennossa pitävät mieskaverukset. Kierroksen puolivälin tietämillä he eivät enää voineet pitää itseään ulkopuolisina ja aloin saada vinkkejä lyönnin onnistumiseksi. Ihmeekseni puuttuva palanen löytyi, kun toinen kaveruksista neuvoi, tai palautti mieleeni, oikean otteen ylemmän käden pitämiseen mailasta kiinni. Vasen peukaloni oli alkanut "Makaamaan" mailan varressa ja kaveri neuvoi pitämään peukun kaarella, jolloin ranne pääsee liikkumaan ja draivi kulkee läpi lyönnissä. Kiitos vinkeistä ja muutenkin mukavasta seurasta selvästi kokeneempien pelaajien kanssa. Oli kannustavaa nähdä, miten peliä tehdään, eikä kyse ole onnistumisista vaan taidoista.

Avauksen riemua

Draivini kehittyi edellä kertomani jälkeen huomattavasti ja kävinkin rangella pari kertaa varta vasten harjoittelemassa uutta otetta ja hieman matalampaa asentoa, jonka olin jo aiemmin itse huomannut vaikuttavan positiivisesti avauksiini. Sain itseluottamukseni takaisin avauksen suhteen, mutta samalla jouduin jostain syystä pieniin vaikeuksiin pitkien väylälyöntien kanssa, jotka eivät enää lähteneet yhtä hyvin kuin ennen. Ilmeisesti golf on tasapainottelua eri osa-alueiden välillä. Kun jokin asia kehittyy, sillä on vaikutusta koko peliin. Kokonaisuudessaan pelitaitoni kehittyivät ison harppauksen syyskuun aikana vaikka ajallisesti harjoittelun määrä väheni. Pitää siis panostaa laatuun määrän sijasta.

Laatuaikaa kentällä

En ole missään vaiheessa ajatellut, että tavoittelisin ihmeitä golfista. Lähinnä kyse on liikunnasta ja uuden oppimisesta sekä sosiaalisesta kanssakäymisestä erilaisten ihmisten kanssa. Kuitenkin draiviongelmien vähennyttyä on tekemiseen löytynyt uusia tavoitteita. Kauden alun tavoite saada tasoitus laskettua 36 pisteeseen oli kohtalaisen helppoa, mutta lyöntien määrän vähentäminen 18 reiällä alle sadan on alkanut siintämään mielessä, kun draivi alkoi kulkea. Huomasin saavani hyviä reikäkohtaisia tuloksia ja tuplabogeyt ja bogeyt alkoivat olla useimmilla väylillä tuttuja. On muuten hauskaa pelata, kun katastrofiväyliä ei tule kuin silloin tällöin, harvakseltaan.

Alle sadan lyönnin en ole vielä onnistunut kiertämään 18 reikää, mutta 50 lyöntiä tuli saldoksi lokakuun toisella viikolla pelatussa pallorännikierroksessa. Lähes kaikki sujui hienosti A-radalla ja vain kaksi reikää sujui huonommin kuin olisi voinut. Pelini kaikki osa-alueet ovat kehittyneet ja olen saanut varmuutta peliini roppakaupalla lisää. Elo- ja syyskuun draivivaivat veivät lähes epätoivoon, mutta tunnelma muuttui lyönnin löydyttyä. Pro saa jäädä vielä odottamaan mutta harkinnassa on ehdottomasti talviharjoittelu kerhon hallissa, etteivät opitut asiat kokonaan katoa talven aikana.

Lokakuu ja aina vain viilenee

Kroppa ei oikein pidä kylmästä ja lämmittelystä huolimatta minun on pidettävä ristiselän aluetta lämpimänä erityisellä koiranvillasta tehdyllä lämmittimellä. Selkä ja lihakset lämpiminä kiertoliike ei aiheuta ongelmia pelin jälkeen. Oikean käden kyynärpäähän en ole keksinyt sopivaa lämpötukea. vaikka minulla on tarkoitukseen suunniteltu elastinen tuki, se ei jostain syystä tunnu hyvältä ehkä peliajan pituuden takia. Voi olla, että tuki on liian pieni, enpä tiedä, mutta kyynärniveleen tarvitsisin joka tapauksessa parempaa suojaa kylmältä.

Lokakuun puolenvälin jälkeen tuli eteen päivä, jona ei kenttä ollutkaan auki. Kävin perjantaina pelaamassa. Edellisenä yönä oli ollut pakkasta -5 astetta ja päiväkin oli menty nollan tuntumassa, vain vähän plussan puolella. Pelatessani mietin onko tämä lopun alkua, kun sää on kirpakka ja viiden aikaan iltapäivällä greenit ovat kohmeessa, myös klubitaloa suljettiin lähtiessäni kierrokselle puoli neljän aikoihin. 18.10. lauantaina, aurinkoisesta säästä huolimatta, pakkanen piti kentän suljettuna. Päätöksellä halutaan suojella kenttää vaurioilta, vaikka kierroksen varanneet saattavat asiaa harmitella. Perjantain kierroksella sain tuntumaa jäisestä kentästä pelaajan näkökulmasta, ja voin kertoa, että ei tunnu hyvältä lyödä kovaan, jäiseen maahan.

Viileät kelit vaikuttavat koko kentän toimintaan ja väki vähenee silmissä, aukioloajat lyhenevät ja tunnelma saa jotenkin haikean sävyn. Ruskan väreihin on sekoittunut surullinen viimehetkien fiilis. Miksi kaiken hauskan pitää loppua? Kautta ei voi pitkittää muuten kuin ulkomaille menemällä. Itselläni ei ole aikaa lähteä reissuun siis hyvää matkaa teille onnellisille, jotka olette vapaita lähtemään.

Vielä ehtii pelaamaan

Toivon, että säät ovat vielä suosiolliset ja ehdin muutaman kerran pelaamaan ennen kentän lopullisille talviteloille pistämistä. Sateet ja märkä kenttä eivät estä pelaamista, mutta pakkanen sulkee vääjäämättä kentän.

 Kiinostavaa yhdistystoimintaa?

25.10. pidetään Nurmijärven golfklubi ry:n syyskokous, jonne voisi uteliaisuuttaan mennä mukaan seuraamaan, kun yhdistys päättää vuosijäsenten muuttamisesta jäseniksi ja näin omakin jäsenyyteni saa jotenkin pysyvämmän luonteen. Osakasjäsenet ovat sitten eri asia, koska heillä on panosta kiinni enemmän. Golfin suosion kasvulle viime vuosina ja omankin aloittamiseni taustalla on silti kiemuroiden oikaiseminen ja muun muassa seurajäsenyyden helpottaminen. Tarkkaan ajateltuna on kaikkien etu, että käyttäjiä riittää kentille ja pelaamisen meininki säilyy, kun maksajia on tarpeeksi.

Minulla on tavoitteena siis pelata niin kauan kuin se vain on mahdollista ja nyt on vieraspelaajienkin halvempi käydä kokeilemassa Nurmijärven kenttiä, kun hintoja laskettiin loppusyksyn kertamaksuissa.

Onnittelut Ilosen Mikolle loistavasta voitosta!

 

Aloittelijan golfia, nro 4

Valmistautumista Kapteenin kannuun

Kapteenin infon tietopainotteisen illan jälkeen oli aika aloittaa valmistautuminen ensimmäiseen kisaan, Kapteenin kannuun. Kesän aikana olen punnertanut mielessäni osallistuako vai ei, koska jotenkin vierastan kisaamista, enkä ole mielestäni erityisen kilpailuhenkinen ainakaan pelaamisen tässä vaiheessa. Infotilaisuuden innostamana päätin ilmoittautua leikkimieliseen joukkuekisaan ja lunastaa Oilan Erkin lupauksen olla samassa joukkueessa. On mukava kokeilla, miten peli kulkee hieman jännittävämmässä paikassa.

Tasoitus kesän tavoitteeseen

Infon jälkeen kävin viikolla pelaamassa pari kertaa ja mielestäni kaikki sujui oman tason mukaisesti. Sain laskettua tasoitukseni elokuun toisella viikolla pelatulla 18 reiän Par 3:lla tavoittelemaani arvoon 36. Lähilyönti sujui molemmilla kierroksilla kieltämättä hyvin ja tulos näyttäisi pitkillä väylillä erinomaiselta. Pitää siis harjoitella paljon avauksia ja puttauksia ennen uuden tavoitetason asettamista, mikä ikinä se onkaan. Tunnelma pelin suhteen oli joka tapauksessa hyvä Kannun lähestyessä.

Ensimmäinen golfkilpailu

Kapteenin kannu alkoi 15.8. kapteeni Vesa Hiltusen ohjeilla ja joukkueisiin jakaantumisella. Erkki Oila ei -enkä sen puoleen minäkään- ollut järjestänyt meitä samaan joukkueeseen kesäkuussa Kapteenin kierroksella sopimamme mukaisesti. Vitsailin asiasta ennen tilaisuuden alkua ja niin Erkki vielä "salaa" kävi järjestelemässä joukkuetta. Vesan jakaessa tiimejä hämmästyin, kun pelikortissani oli vanhaa tietoa, mutta hetken päästä pääsin jyvälle Erkin juonesta. Toiseksi aloittelijaksi joukkueeseemme tuli Tuomas, joka osoittautui pelin kuluessa varmalyöntiseksi pelaajaksi ja tietysti mukavaksi peliseuraksi Erkin lisäksi.

Kannu-kisassa joukkueet lähtivät kilpailemaan samaan aikaan eri väyliltä ja pelimuotona oli pistebogey, jossa joukkueelta joka väylän parhaan pelaajan tulos huomioitiin kokonaistulokseen. Oma pelini ei hurraamista herättänyt ja taisin vain yhdellä reiällä yhdeksästä onnistua tekemään joukkueelle pisteitä. Yhteensä minulle kertyi bogeypisteitä 13. Tuomas teki useimmilla väylillä hyvää työtä ja sai koko kierrokselta 23 bogeypistettä ja laski henkiläkohtaista tasoitustaan kisan aikana 2,5  pistettä. Erinomaista Tuomas!

Pienet marginaalit palkintosijoissa

Kapteenin kannun pelin jälkeen kisaan sisältyi iltapala ravintolassa ja tietysti palkintojen jako. Tanskalaisten voileipien äärellä ruodimme suorituksia ja pian olikin Vesan aika julistaa parhaat joukkueet. Jos muistini ei jännitykseltä pahasti petä, Marja Mikkolan johtama joukkue voitti yhdellä pisteellä Kapteenin kannu -kiertopalkinnon ja me tulimme toiseksi. Samaan kokonaispistemäärään kanssamme pääsi kolmanneksi tullut joukkue. Ratkaisevaa oli, että sain yhden henkilökohtaisen bogeypisteen enemmän kuin kolmanneksi tulleen joukkueen pelaajien heikoin bogeytulos. Ratkaisu sattui tulemaan vielä tutun pelikaverin tulosta vastaan. Sorry, Pena.

Takaisin arjen peleihin

Elokuun loppupuolen pelit ovat sujuneet kevyesti ilman paineita, yleensä palloränniä kiertäessä. Kun kentällä on harrastajien työkiireiden lisäännyttyä taas väljempää, olen saanut lähteä kierrokselle myös yksin ja yllättävän hauskaa pallon lyöminen silläkin tavalla. Tähän ikään päästyäni en muista montaa lajia, jossa pelaamisesta voi aidosti nauttia yksin ollessaan, mutta golfissa pitää yrittää keskittyä jokaiseen lyöntiin ja oikeastaan seuralla ei ole väliä itse suorituksen kannalta. Tietysti hyvin onnistuneen lyönnin jälkeen on mukava vaihtaa pari sanaa kaverin kanssa, mutta lyönnistä voi iloita palloa seuratessaan myös itsekseen. Yksin kiertäessä saa kasailla omia ajatuksiaan ja kulkea omaan tahtiinsa.

Pari kertaa viikossa ei riitä

Tahtini on ollut loppukuusta vain pari kertaa viikossa kentällä, joka tuntuu nyt liian vähältä, kun olen tottunut käymään usein kolme, jopa neljä kertaa viikossa radalla. Kavereiden kanssa olemme onnistuneet yhdessä pelailemaan kerran viikossa ja toisen kerran viikosta olen käynyt omillani kierroksen tai kaksi.

Taidot eivät ikävä kyllä juuri ole kehittyneet vaikka välillä onnistun tekemään itseänikin hämmästyttäviä suorituksia. Esimerkkinä C2-väylällä sain pallon parilla perättäisellä kierroksella kolmella lyönnillä greenille ja pääsin yrittämään par-puttia. Molemmilla kerroilla tein kuitenkin bogeyn. Onnistumiset täytyy muistaa etteivät epäonnistumiset vie makua pelaamisesta.

Kosteaa ja myrskyä

Syksyn kelit ovat olleet vaihtelevia ja useampaan kertaan olen muuttanut suunnitelmia sään takia, kuten varmasti moni muukin pelaaja. Pienet sateet eivät ole pysäyttäneet mutta ukkosen kanssa on oltava varovainen, mistä osoituksena kesän kuolononnettomuus Joroisilla. St.Laurence golfin toimitusjohtaja Markku Ignatius kirjoittaa ohjeita blogissaan ja myös ilmatieteenlaitos on antanut neuvot ukkoselta suojautumiseen.

http://golfpiste.com/blog/index.asp?p=blog&subpage=post&action=read&tid=35&pid=1232&mid=7&yid=2014

http://ilmatieteenlaitos.fi/suojautuminen-salamalta

Olen ottanut vakavasti ohjeet ja varmasti golfkentän aukeilla ohjeiden noudattaminen on meille kaikille välttämätöntä. Olemme itse vastuussa turvallisuudestamme ukkosen ollessa päällä eli ohjeitten mukaan suojaan kipin kapin.

Toivottavasti loppusyksystä kelit rauhoittuvat ja saamme nauttia hienoista ruskan väreistä kentällä pelatessamme, ilman ukkosta ja suurempia sateita.

Kehon- ja hengenravintoa

Viimeaikaiset sateet ovat nostaneet herkkutatit pintaan joukolla ja sain saaliiksi kotitienoon metsästä kuutisen kiloa laadukkaita tatteja. Pelien välissä on hyvä harrastaa muutakin liikkumista että kädet pysyvät vetreinä lihakset saavat vaihtelua liikkeisiin.

Kentältä pitää lähteä välillä pois hankkimaan myös hengenravintoa. Minulle sopiva tilaisuus kulttuuriin tuli elokuun toiseksi viimeisenä sunnuntaina, kun Kivi-Juhlien Aleksis Kivi -esitys esitettiin kesän viimeisen kerran. Veijo Meren Aleksis Kivi -näytelmään perustuvan esityksen ohjasi 2013 Samuli Reunanen ja musiikin Kiven runoihin sävelsi Iiro Ollila. Näytelmää esitettiin tänä kesänä toista vuotta Taaborinvuorella Palojoella.

Uudet sävelmät tuttuihin runoihin tuntuivat aluksi vierailta, mutta kun malttoi olla miettimättä liikaa vanhoja, laulut soivat kauniisti kuoron esittäminä. Itse näytelmä oli mielenkiintoinen ja esiintyjät näyttelivät antaumuksella. Pienenä miinuksena voisi todeta äänenkäytön vaikeuden mikrofonien kanssa, joka välillä etukatsomossa meni liikaa huutamiseksi ja nyanssit hieman hukkuivat. Kiitos hengenravinnosta, että jaksaa taas kiertää NGK:n reittejä kuntoilun merkeissä, Kiven Helsinkiin tekemiä opintomatkoja ja metsästysretkiä muistellen.

Elonkorjuuta

Elokuun viimeisen viikon pelit jatkuivat lähes entisin sävelin. Pikkuhiljaa olen saanut avausdraivia paremmaksi ja rangella lyönti toimii jo useimmiten. Viaksi draivissani olen huomannut, itse lyöntiasennon korjaamisen jälkeen, vasemman ranteen ja koko käden aukeamisen sekä mailan liian pystyn asennon. Näitä virheitä korjaamalla olen saanut slaissin siedettäväksi myös kentällä. Jonkin verran vesiesteissä on vielä magneettista voimaa, joka vetää puoleensa, kyllä se siitä.

Edelleen mielessä pyörii Petskun oppiin meneminen, mikä varmasti ratkaisisi ongelmat. Kuitenkin haluan myös itse löytää ratkaisuja avauslyöntini vaikeuksiin, joten katsotaan - ehkä ensi kerran tarinoissa on Petskun ohjeet opeteltavana ja aurinko paistaa risukasaan, mutta pallo pysyy väylällä!

Syksyistä sadonkorjuuta: älä anna palloiksi naamiotuneiden Ukonkuukusten hämätä pelejä!

Kapteenin info 5.8.2014

Nurmijärven Golfklubin kapteeni Vesa Hiltunen ja ladykapteeni Merja Iiskola järjestivät puolentoista tunnin tietoiskun uusille golfaajille Nurmijärvellä.

 

Tilaisuuteen saapui kymmenen tänä ja viime kesänä golfharrastuksen aloittanutta golfklubin jäsentä kuuntelemaan ja kyselemään Nurmijärven golfin toiminnasta. Tietoa oli tarjolla golfin etiketistä, säännöistä ja tapahtumista. Myös suurehkon organisaation toiminta tuli tutuksi tilaisuudessa. Erilaiset pelioikeudet, hintatiedot ja vaihtopelaaminen muiden kenttien kanssa tulivat tilaisuudessa niin ikään tutuiksi. Monenlaista muutakin asiaa mahtui laajaan esittelyyn.

 

Nurmijärven Golfklubi Ry hoitaa urheilu- ja kilpailutoimintaa sekä niihin liittyviä asioita talkootöinä jäsenvoimin. Nurmijärven Golfkeskus Oy omistaa kentän, ja vastaa kentän hoitoon ja liiketoimintaan liittyvistä asioista. Oheistoimintoina kentältä löytyvät yrittäjävetoiset golfkoulu, ravintola ja proshop-golfvälinemyymälä.

 

Tasoitusten ja tasoituskierrosten kiemurat tulivat tutuiksi ja osallistujat oppivat, ettei Nexgolf-järjestelmän tasoituskierrosvalinta ole käytössä. Tasoituskortin voi jättää ilman ennakkoilmoitusta merkitsijän eli merkkarin ja pelaajan yhteisestä sopimuksesta. Kapteenit kertoivat että pelaajan on itse tiedettävä oma tasoituksensa, mikä lähinnä vaikuttaa, kun aikoo osallistua kilpailuun. Onneksi uuden tasoituksen laskemiseen saa apua kädäriltä eli Caddiemasterilta ja tasoitustiedon ylläpidosta huolehtii seura. Tasoituskierrosten tietoja voi syöttää myös itse Nexgolfin kautta. Peruskatsaus Nexgolf -varausjärjestelmään auttoi kuulijoita ymmärtämään pikku niksejä, joita järjestelmä pitää sisällään.

 

Golfetiketistä kertoessaan kapteeni Vesa Hiltunen nosti tärkeimmäksi turvallisuuden. Aina ennen lyöntiä on lyöjän ja kanssapelaajien annettava ajatus onnettomuusriskien minimoimiseen. Svingietäisyydellä ei saa seistä ja epäonnistuneeseenkin lyöntiin pitää varautua. Pallo voi lähteä arvaamattomaan suuntaan. Muista asioista etiketissä nousi erityisen huomion arvoisiksi kentästä huolehtiminen, ripeä pelitapa ja muiden huomioiminen. Jos lyönti menee pieleen, ja on pienikin syy huutaa FORE, se tehdään kuin seitsemän veljestä olisi huutamassa hiidenkivellä yksin ja yhdessä, kuka vain ensimmäisenä ehtii.

 

Kahvittelun lomassa tarjotun tietopuolisen tunnin jälkeen ryhmä siirtyi harjoitusgreenille lämpimään kesäiltaan, missä kapteenit näyttivät käytännössä oman pallon merkkamisen,  pallon aiheuttamien vaurioiden korjaamisen greenillä ja lipun huoltamisen toiselle pelaajalle.

 

Kapteenin infossa Vesa ja Merja kannustivat kysymään ja kertaamaan tapoja helpoista lähteistä, kuten kaikille jäsenille jaettavasta Nurmijärven Golfklubi ry:n vuosikirjasta, tai vasta golfia harrastukseksi harkitsevalle Nurmijärvi Golfin sivuilta esimerkiksi tästä linkistä. http://golfpiste.com/nurmijarvigolf/aloittaminen/?p=ensikertalainen.

Nettisivuilta löytyy muutenkin paljon tietoa kaikesta Nurmijärven golftoimintaan liittyvästä. Etenkin leidejä kehotettiin menemään pelaamaan myös muiden kuin oman puolison kanssa pelitaitojen kehittymisen vuoksi.

 

Kapteenit innostivat lopuksi uusia pelaajia osallistumaan myös kapteenin peli-iltoihin ja etenkin 15.8. klo 17 alkavaan rentoon Kapteenin kannu -kisaan, jossa kisataan kolmen hengen ryhmissä. Jokaisessa ryhmässä on yksi kummipelaaja neuvomassa sääntö- ja etikettiasioissa.

 

Hyviä lyöntejä kaikille.

Aloittelijan Golfia, nro 3

 

Aloittelijan Golfia, nro 3

 

Peräkkäisiä pelipäiviä

Viikon 25 alussa innostuin kokeilemaan, miten onnistuu usean perättäisen päivän pelaaminen ilman suuria haavereita ja hyvällä mielellä. Maanantaina lähdimme kolmen miehen voimin kiertämään ja peli sujui kohtalaisesti. Taitoerot ovat kavereiden kesken pieniä, mutta eri kohdissa henkilökohtaiset virheet korostuivat ja toisaalta myös tasoittivat peliä. Itselläni on lähipeli vahvinta ja sain useilla väylillä pelikumppanit kiinni hyvän lähestymisen ja tarkan puttauksen ansiosta. Avauksissa jätin usein draiverin kokonaan bägiin, löin avaukseni hybridi kolmosella tai sopivalla raudalla. Ensimmäisen päivän 18 reikää tuntui ihan mukavilta.

Tiistaina porukka vaihtui osittain mutta peliä pelattiin taas 18 reikää ja yritin saada draiveriavausta kuntoon, huonolla menestyksellä. Lisäksi pahensin tilannetta kokeilemalla kaikenlaisia vinkura-asentoja. Muuten peli sujui omalla tasolla ja kokonaisuudessaan tunnelma oli toisenkin päivän jälkeen yllättävän hyvä. Mikään paikka ei varsinaisesti ollut kipeänä ja vammoilta vältyttiin.

Lapinjuttuja pelin lomassa

Kolmas peräkkäinen pelipäivä alkoi keskiviikkona totutusti rangella harjoitukorillisen merkeissä. Erehdyin viimeisenä tullessani mainitsemaan lievästä jäykkyydestä kahden peräkkäisen pelipäivän jälkeen. Sallasta kotoisin oleva pelikaverihan rupesi heti veistelemään jäykkyyksistä oikein riemunsa kyllyydestä. Lapissa huumori on aina herkässä ja äijillä pilke silmäkulmassa!

Keskiviikko sujui siis vanhan kaavan mukaan ja päätin hankkia uuden avausmailan, kun olin kokeillut kaverin isompi lapaista draiveria ennen kierrosta. Osa lyönnin oikealle kääntymisestä selittyy lapakulmalla, joka omassa mailassani on 12°.  Kuitenkin on selvää, että minun pitää harjoitella oikea lyöntiasento tiille ja lopetettava liika yrittäminen avauksissa.

Kolmen päivän saldona olivat kädet jonkin verran kipeänä ja jaloissa tuntuivat kävellyt kilometrit. Peli sujui vaihtelevasti mutta peliseurueen tunnelmat pysyivät hyvinä. Pelaajien erot tulivat selviksi, kullakin oli vaikeat paikkansa ja onnistumisen hetkensä. Parhaiten omassa pelissäni sujuivat edelleen muutaman kymmenen metrin lähestymiset greenille, joilla pääsin useimmiten puttietäisyyteen. Rupesin myös pelaamaan unissani ja harjoittelemaan draiverin käyttöä parina seuraavana yönä. Ihminen oppii ja kasvaa unissaan, ainakin toivottavasti.

Nettisvingiä

Loppuviikon käytin kaikkeen golfin takia kotona tekemättä jääneeseen ja tutkin netistä oikean avauslyönnin saloja. Löysin lyönnistäni useamman virheen heti kättelyssä: pääni on ollut pallon edessä tai päällä, taempi olkapää on ollut liian ylhäällä ja svingin kiertoliike jää vajaaksi saattovaiheessa. Kun saan mainitut virheet korjattua, niin jotain varmaan tapahtuu.

Viikon 26 alkuviikko meni edelleen muita hommia puuhatessa ja huomasin jo lieviä vieroitusoireita golfin puutteen takia. Mieli teki pelaamaan ja torstaina menin lapinmiehen kanssa ottamaan leikkimielisen kisan, jossa onnistuin peräti selviytymään kaveria pienemmällä lyöntimäärällä perille. Pienistä tihkusateista huolimatta pelaaminen oli hauskaa ja draivit sujuivat varovaisilla lyönneillä taas vähän paremmin. Virheet ovat tiedostamisesta huolimatta olemassa ja vaativat harjoittelua ja ehkä toista mailaa. Eräällä tutulla on tarjolla sopiva draiveri, jonka lupasin ostaa, jos se käteeni sopii.

Perjantaina meitä oli avauksessa neljän ryhmä ja pelailimme ilman suurempia paineita. Oma pelini sotkeutui, kun lyhyemmät lyönnit menivät sekaisin avausta harjoitellessa. Olen huomaavinani, että seurueen suorituksiin vaikuttaa yllättävän paljon yksilöiden suoritukset. Tietenkään muiden onnistumiset, tai varsinkaan epäonnistumiset, eivät saisi vaikuttaa omaan suoritukseen, mutta jokin vaikutus toisen tekemisellä kuitenkin on.  Tasaisen hyvä peli auttaa kuitenkin yleensä myös muun seurueen hyvään peliin.

Onko netin ohjeista mihinkään

Nettiharjoittelu avauksen korjaamiseksi ei vielä ole tuottanut tulosta ja tuttu, joka tarjosi kokeiltavaksi 10° draiveria lähti Baltian pelikierrokselle, joten vanhalla mennään. Netin sivustot ovat uskomaton aarreaitta, kun osaa valita ja seuloa asiaa. Golfliiton golf.fi sivustolla kerrotaan Tommy Armourin neuvoja lyöntiasennosta – stanssista ja esimerkiksi painon asettamisesta avauslyönnissä enemmän takajalalle. Kyllä, olen asiaa joskus opetellut, mutta autuaasti myös unohtanut. Netin syöveri siis vie mukanaan ja hauskan lisäksi, sieltä löytyy paljon hyödyllistä tietoa. Olen tehnyt hakuja sekä englanniksi että suomeksi ja aina löytyy kiinnostavia sivustoja, videoita ja kuvallisia ohjeita. Kannattaa kokeilla, jos on aikaa.

Heinäkuun helteitä

Heinäkuun alussa ja viikon 27 aikana alkoi taas kesä tulla takaisin toukokuun helteiden jälkeen. Melkein koko kesäkuu oli viileää ja oikeastaan aika mukavaa pelisäätä. Keskiviikon pallorännikierroksella draivi taas takkusi entiseen malliin, en vain saa kiinni slaissin syistä. Netin neuvoista ja ohjeista on kyllä apua, mutta mailan vaihto voi tuoda lisää korjausta virheeseen.

Pelasimme kaksi kohtalaisen sujuvaa kierrosta, joissa todella huonoja väyläsuorituksia oli kolmesta neljään.  Saman viikon perjantaina pelasin 18 reikää erään tutun kanssa ja silloinkin pelit kulkivat suunnilleen samalla tavalla. Odottelin uuden draiverin saamista ja pistin huonot avaukset mailan piikkiin ettei mene maku pelaamisesta.

Neljän kerran peliviikko

Vihdoin tiistaina 8.7. sain 10° draiverin ja pääsin kokeilemaan mailaa rangen kautta kentälle. Maila on käytetty eikä uusinta mallia, mutta minun tarkoituksiini aivan riittävän hyvä edelliseen verrattuna lavan lyöntialueen ja kulman ansiosta. Itse pelissä ei muutos vielä ensimmäisillä pelikerroilla ole näkynyt aina, mutta sain uuden asennon, otteen ja mailan ansiosta noin puolet avauksista kulkemaan oikein. Peli on menossa varovaisesti parempaan suuntaan vaikka 18 reikää meni lyöntien määrässä ajatellen tavalliseen tapaan. Pitää olla positiivisuutta ja suunta onnistumiseen päin.

Ehdotin keskiviikkona 9 vuotiaalle pojalleni yhteistä retkeä golfkentälle pelaamaan frisbeegolfia ja kokeilemaan oikeaa golflyöntiä. Rangella poika löi puoli koria palloja ja sai rakon käteensä, koska aika moni lyönti kulki maton kautta. Pystyimme jatkamaan suunnitellusti Par 3 radalle, jossa poika heitti fribeerataa ja itse löin par kolmosen väyliä. Pikkukentän väylät tuntuivat yllättävän helpoilta, enkä lyönyt yhdelläkään väylällä törkeän huonoa tulosta. Yhdeksän reikää kolme yli parin ja kiva yhteinen pelireissu pojan kanssa jätti hyvän maun suuhun. Harmillisin takaisku oli frisbeekiekon jääminen tukevasti puuhun. caddiemasterin tiskillä aisasta kerrottuani henkilökunta lupasi käydä hakemassa kiekon jossain välissä.

Hellettä piisaa

Viikko oli vasta puolessa ja minua pyydettiin torstaiksi taas pelaamaan. Tottakai piti lähteä pienistä jumituksista huolimatta. Helleaalto söi mehut miehistä ja pelin kulku oli välillä kaikilla takkuista. Ikään kuin palloissa olisi ollut magneetit, jotka vetävät huonoja lyöntejä puoleensa. Etenkin paluuysi oli raskas vajaan 30° helteessä. Itselleni ei lämpö aiheuta fyysisiä oireita mutta muutamia vuosia vanhempi kollega kertoi liian lämmön tuntuvan ikävältä ja aiheuttavan kertakaikkisia voimien loppumisen tunteita. Onneksi kellään ei ollut kiire, ja pidimme huolta tankkauksesta. Sama tilanne näytti olevan muillakin peliseurueilla.

Perjantaina ja lauantaina olivat käsien lihakset aivan tukossa. Tuntui kuin olisin Kippari-Kalle ja lihakset kolmikertaiset ranteesta kyynärpäähän. Ei tehnyt mieli kentälle. Hoidin itseäni rentoutumalla helteen keskellä rannalla ja riippumatossa. Hain taas lisää neuvoja netistä draiviin ja huomasin unohtavani lyönnissä taemman olkapään alhaalla pitämisen. Myös keskittyminen ja lyönnin valmistelu on edelleen hätäistä, joten harjoittelua tarvitaan. En aio luovuttaa, päinvastoin, veri veti kentälle jo lauantai-iltana mutta jalkapallon MM pelien takia maltoin jättää lähtemättä.

Sunnuntaina menin testaamaan palloränniin käytännössä teorioitani ja sainkin suuren osan draiveista onnistumaan. Hämmästyttävää on se, että sivuvesiesteen ollessa oikealla, minä lyön sinne lähes varmasti vaikka muiden väylien draivit, ilman vesiesteen uhkaa, ovat sujuneet mallikkaasti väylälle. Tarkoitan tietenkin, ettei edes yritys päästä Erkki Oilan "Röykän seiftareihin", auttanut minua lyömään A9 väylällä avausta kunnolla.

Sunnuntaista jäi joka tapauksessa hyvä mieli, koska löin kolmosella birdien ja ykkösellä parin. Kaksi väylää yhdeksästä erinomaisesti lämmittää ja lisää intoa kehittyä pelissä.

Sääharmeja ja peliä vieraassa porukassa

Viikon 29 pelit jäivät vain yhteen kertaan muiden lomakiireiden ja sään takia. Olin varannut lähtöajan keskiviikoksi palloränniin mutta ennusteet uhkasivat ukkossateita. Surullinen onnettomuusuutinen lehdissä edelliseltä päivältä pisti miettimään, enkä halunnut kastua läpimäräksi. Peruttuani lähdön, katselin kotona rankkoja sadekuuroja toista tuntia yhden ja puoli kolmen välillä tyytyväisenä ennusteiden luotettavuuteen. Hyvän kirjan lukeminen on mieluisaa vaihtelua sään myllertäessä suunnitelmia.

Torstaina menin pelaamaan varaamallani ajalla 18 reikää. Seurakseni tuli ensimmäistä kertaa saman ajan varanneita itselleni vieraita pelaajia. Aluksi tietenkin jännitti, etenkin kun muut pelaajat olivat tasoitusten perusteella jo kokeneita konkareita. Paria onnetonta reikää lukuunottamatta pysyin pelissä mukana ja tunnelma oli hyvä. Oli hienoa seurata alle kymmenen-, singelitasoituksella pelaavan kumppanin taitavaa ja rauhallista työskentelyä. Opin peliasenteen tasaisuutta ja varmuutta tuleviin peleihin, toivottavasti!

Olin varannut jo alkuviikosta myös perjantaiaamupäiväksi 18 reiän lähdön, mutta päätin sittenkin viettää aurinkoista päivää lasteni kanssa vesileikeissä. Jostain syystä käteni olivat tukossa torstain peleistä, eikä kahden perättäisen 18 reiän päivä tunnu puukätisenä hyvältä kropassa.

Kausi melkein puolessa välissä

Katselin kalenteria, jonne olen varauksista kerännyt tietoa peleistäni ja pitänyt kirjaa tapahtumista kentällä. Aloitin pelit huhtikuun 22. päivä ja siitä tämän kirjoituksen viimeiseen kertaan on pelikertoja ollut kolmekymmentäyksi. Joka kerralla olen oppinut uutta, ja epäonnistumisista huolimatta olen nauttinut aidosti pelaamisesta kuin lapsena pesiksestä ja fudiksesta. On hienoa saada takaisin lapsuuden into, jota aikuisena ei usein saavuta ilman kovaa yrittämistä.

Katsoin Timo Rauhalan haastattelun gogolf.fi sivustolta. Rauhala kertoi ohjeet kuvitteelliselle kymmenvuotiaalle, miten oppia yhtä hyväksi pelaajaksi kuin Mikko Ilonen. Tärkein ohjeista oli innokuus tehdä, pelata ja urheilla. Minulla on lasissa vuosia useampi kymmenen mutta taidan olla oppimisen jäljillä, jos Timon ohjeeseen on uskominen.

Minea Blomqvist-Kakon bloggausta lainaten: ” Olen treenannut hyvin, saanut keskittyä vain golffiin ja perheeseen.” Peli-iloa seuraavaan kirjoitukseen asti noin kuukauden kuluttua.

 

 

 

 

 

 

 

Aloittelijan golfia, Nro 2.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Aloittelijan golfia, Nro 2.

Palloränniä ja Par kolmosta

Toukokuun yhdeksäntenä olivat kentät entistä paremmassa kunnossa ja pelaaja alkoi vertyä kolotuksistaan.  Sääkään ei ollut kentälle mennessä hullumpi. Lähdimme kiertämään kolmen pelaajan voimin A-kentän väyliä, jotka olivat rännivuorossa. Palloränniin on päässyt hienosti ilman odottelua, ainakin vielä, kun kesälomat eivät ole alkaneet. Olemme käyneet rangella lyömässä harjoituslyönnit ja  saaneet suoraan tiskiltä  pallorännin lähtöajan seuraavaan lähtöön. Kesällä on varmaan kiireisempää, mutta onneksi minulle sattui töihini kiireetön jakso täksi kevääksi.

Tällä kerralla A1 väylän avaus sujui mukavasti ja pääsin hienosti väylän oikeaan reunaan vähän karheikon puolelle hyvään paikkaan, josta löin hybridi kolmosella edelleen onnistuneen lyönnin ja palloni lepäsi hyvällä lähestymisetäisyydellä. Lähestyminenkin sujui ja kahdella putilla sain yksi yli ihannetuloksen, bogeyn. On mahtavaa onnistua.

Taas seuraava väylä palautti maan pinnalle. Mitä näitä muistelemaan yksittäisiä väyliä, niitä tulee ja menee. Koko ajan kuitenkin tuntui, että saan varmuutta lisää pelaamiseeni ja etenkin lähipeliin. 30-40 metrin lähestymiset tuntuvat jopa mukavilta, kun pääsen usein greenille alle viiteen metriin reiästä.

Avauslyönti puuykkösellä tuottaa pahinta tuskaa, koska lyöntini kaartaa lähes aina oikealle. Otan vinkkejä vastaan siitä, mitä pitäisi tehdä, jos lukemalla voi oppia virheestä pois. Jos taas lyönti ei oikene piakkoin, menen hakemaan kättä pitempää apua prolta, ja saan neuvot käytännössä tekemällä. Jotain alkeiskurssin ohjetta olen selvästi unohtanut noudattaa. Mielenkiintoista on, että kaverit paiskovat draiverilla juuri sinne, minne tarkoittavatkin, useimmiten. Tai ainakin useammin kuin minä.

Peli eteni joka tapauksessa suunnilleen väylän tavoitteiden mukaisesti eikä palloja joutunut hukkaan kovinkaan montaa. Seiskalla sain hyviä lyöntejä niin, että olin greenillä neljällä lyönnillä. Pitkä, ehkä 15 metrin putti ei kuitenkaan uponnut, eikä seuraavakaan läheltä piti-lyönti onnistunut. A-radan vaikeimmalta väylältä seitsemän lyöntiä oli kuitenkin mielestäni hyvä saavutus. Pienet tihkusateet, joita oli aiemmin tullut jäivät unohduksiin saman tien.

Jatkoimme pallorännin jälkeen vielä yhden kierroksen Par kolmosella ja toinen pelikavereista suorastaan loisti. Hän teki 29 eli kaksi yli ihannetuloksen, joka helpollakin kentällä on aloittelijalle hatunnoston paikka. Itselläni tulokseksi jäi 42, joka kertoo tasoni vaihtelusta. Toiset reiät sujuvat ja sitten tulee heikkoja esityksiä. Vamuus puuttuu vielä kokonaispelistä. Kuitenkin voin kertoa, että Par 3-rata tuntui kevyeltä kiertää pitkän radan perään jälkilämmittelynä. Sopivasti viimeisen reiän aikana alkoi taas sataa. Itse asiassa loppuilta olikin kentällä sateinen, koska pari kokeneempaa kaveria tuli vastaan, kun minun jo täytyi kiiruhtaa kotiaskareisiin. Pelikaverini jäivät vielä ja kertoivat seuraavana päivänä kahvilla, että märkää peliä niskaansa koko porukka jatkokierroksella.

Sääennuste sotkee suunnitelmia

Seuraavan tiistain sääennuste oli karmaiseva. ennusteissa uhattiin erittäin kovia sateita ja sateiden raja näytti osuvan golfkentän tuntumaan. Aamupäivällä katselin taivasta ja kymmenen maissa päätinsäästä huolimatta soittaa kaverille, josko lähdettäisiin pelaamaan. Kaveri ei, ilmeisesti perjantain kastumisten seurauksena, halunnut riskeerata ja lähteä Vantaalta pelaamaan sateen uhan alla.

Jätin lopulta itsekin lähtemättä ja keskityin seuraamaan sään kehittymistä etätöiden lomassa. Palojoella tuli sadetta iltapäivän aikana pieni kuuro, ei sen kummempaa. Olisi siis kannattanut lähteä pelaamaan ennusteista huolimatta.

Usein ennusteet ovat yllättävän tarkkoja. Nämä isoja lööppejä ja median hötkymistä aiheuttavat sääilmiöt tuntuvat menevän kuitenkin usein pieleen varsinkin, mitä pitempää ajanjaksoa ennustetaan. Into kirjoittaa ja myydä julkaisuja ajaa liioitteluun. Itä-Suomen ennuste markkinoidaan koko maata koskevaksi, tai sinne päin.

Rauhallinen perjantai-iltapäivä

Koska tiistain peli jäi väliin, suunnittelimme perjantaille seuraavaa pelikertaa. Tällä kerralla mukana oli itseni lisäksi kolme kaveria. Päiväaikaan ei taaskaan ollut ruuhkaa, joten me aloittelijat ja yksi kokeneempi pelaaja saimme kiertää rauhassa B:n väyliä. En ehtinyt ihan pelata kahta kierrosta, mutta halu pelata vain lisääntyy kerta kerralta. Välillä lyön miten sattuu, mutta onnistumisia tulee kuitenkin enenevässä määrin. Näin ainakin uskon ja toivon.

Lauantaiharjoittelua

Koska olen asettanut tavoitteeksi pelata pari kertaa viikossa, ja tiistain pelit jäivät, päätin mennä heti  lauantaina itsekseni harjoittelemaan rangelle avausta. Tavoitteena oli keksiä virhe, joka aiheuttaa slaissin draiverilla. Sain lyöntiä vähän paremmaksi ja ajattelin, että kysyn Caddiemasterilta pääsenkö kiertämään palloränniä itsekseni.  Keli oli hyvä, eikä kentällä ollut pahempaa ruuhkaa. Olisivatko kevätistutukset ja muu pihoilla touhuaminen vielä etusijalla pelaamiseen nähden? Sain lähtöluvan ränniin puolen tunnin päähän ja istuin virvokkeelle klubitalon terassille.

Juoman jälkeen keräsin kamppeet ja lähdin kohti B:n avaustiitä. Bägien kohdalla olikin sitten tutut pelikaverit, joista toisella oli myös puoliso mukana. Ehdotin kierroksen pelaamista yhdessä. Ryhmä kävi varaamassa lähtöä, joka järjestyi korkeiden tasoitusten takia peräkkäisiksi lähdöiksi kahden pelaajan voimin.

Pelikaverit olivat ehtineet kiertää jo kerran pallorännin ja voimia oli ilmeisesti kulunut matkassa. Lämmin sää tuntui vaikuttavan kaikkien peliin. Etenimme kuin etanat ja kuljettuamme pari väylää erikseen olimme jo samaa ryhmää. Takaa ei onneksi ollut tulijoita näkyvissä, koska peli oli välillä tuskaisen hidasta. Pallot katosivat heinikkoon, vaikka lyöntipaikasta näytti pallon paikka löytyvän helposti.

Seiskalla tuli takaa yksinäinen kiertäjä ryhmäämme yhden väylän ajaksi ja oli hauska katsoa, miten lyönnin pitäisi kulkea. Itselläni meni kyseinen väylä penkin alle ja nostin lopuksi pallon. Annoin muiden jatkaa väylän loppuun ja otin itse happea seuraavaa väylää varten. Siksakkia ei ole erityisen hauska tehdä leveällä väylällä, jossa muu porukka lyö palloa väylän mukaisesti.

Pari viimeistä reikää pelasimme taas tuttujen kesken. Olin ottanut pelikortin mukaan ja merkinnyt pelini, mutta parin väylän onnistumisten tuottamalla ilolla ei pitkälle pötkitä tasoitusjahdissa. En viitsinyt jättää korttia, koska sillä tuskin on suurta merkitystä tasoitukseni alenemiseen.

Tavoitteeni on saada tasoitukseni mahdollisimman pian EGA-tasoituksen maksimiin eli 36:en. Sitten on helpompi päästä pelaamaan kaikilla kentillä ilman rajoituksia. Nyt, toukokuun puolivälin jälkeen, on tasoitukseni vasta 50. Pitää mennä kiertämään suosiolla Par kolmosta, missä tasoitus varmasti laskee helpommin kuin pitkillä väylillä.

Paluu Par 3 -kentälle

Kuten arvelin Par 3 oli huomattavan helppo pelata, kun olin kyntänyt pitkillä väylillä ja tuskaillut avausten kanssa melkein itkuun saakka. Viikon 21 tiistaina menimme jokamiehenkentälle pelaamaan täydet 18 reikää. Peli kulki yllättävän hyvin ja usko oppimiseen palasi päivän aikana. Onnistuneilla suorituksilla on yllättävän suuri vaikutus oppimismotivaatioon, minkä tiedän myös työni kautta. Omakohtainen tuntemus motivaation merkityksestä oppimiseen golfin harjoittelun myötä vahvistaa käsitystäni positiivisen oppimisympäristön voimasta. Pitää olla halu oppia ja syy tehdä vaikeitakin asioita oppimisen hyväksi, onnistumiset kannustavat näihin molempiin.

Löin peräti kaksi birdietä ja varsinkin lyhyiden väylien pienemmillä mailoilla tehtävät avauslyönnit sujuivat hyvin. On mahtavaa lyödä avauslyönti greenille parin metrin päähän reiästä. Jopa Hole in one voi siis olla mahdollinen. Pitkien kenttien lyhyillä väylillä on tietenkin samoja mahdollisuuksia, mutta siellä käsi puristaa mailaa vielä enemmän. Eiköhän tässä lajissa pidä välillä haaveilla huippuonnistumisesta, niin se joskus osuu omalle kohdalle. johan noita holareita on tänä kevään tehty Nurmijärvellä.

Lopputuloksena Par 3 kierroksesta jäi hyvä mieli ja tasoitukseni putosi viidestäkymmenestä peräti lukuun 39. Tavoite lähestyy ja tasoitus 36 on ovella. Toisaalta, veri vetää koko ajan kiertämään pitkiä väliä, joten voi olla että tasoituksen lasku antaa odottaa vielä jonkin aikaa.

Alunperin oli tarkoitukseni mennä Kapteenin Infoon 20.5., mutta joskus on tärkeää olla kotona. Jouduin perumaan infon, joten pitää kysellä vastauksia kokeneemmilta kavereilta ja Caddiemasterin tiskillä polttavimpaan epätietoon. Tässä vaiheessa tiedän, että joudun perumaan myös suunnitttelemani Kapteenin iltakierroksen kokeneen kummipelaajan kanssa tällä kerralla. Onneksi seuraava tilaisuus tulee kesäkuussa.

Takaisin palloränniin

Niin siinä taas kävi, ei suurempia mainintoja perjantain pallorännistä. Periaatteessa peli sujuu, mutta joko avaus tai lähipeli tökkii. Väylälyönneissä olen oppinut aika hyvin käyttämään hybridi kolmosta ja rauta nelosta, joilla pääsen etenemään sujuvasti ja yleensä oikeaan suuntaan väylällä tai matalassa karheikossa. Lyöntejä tulee liikaa väylää kohti ja tuloskorttiin katsominen aiheuttaa lievää harmitusta. Se on pienestä kii, niin kuin Samuli Edelmann aikoinaan lauloi. Kokonaislyöntimäärää pitää saada pienemmäksi ja "helpot" lyönnit lyötyä tarkasti.

Seuraavalla viikolla 22, viimeisen työviikon kiireiden keskellä kävin tiistaina ja perjantaina kiertämässä yhdeksän reikää pallorännissä. Tasaisen tahmean suorittamisen seassa tuntuvat parhaat valopilkut olevan lyhyiden väylien avaukset, jotka menevät usein greenin tuntumaan tai peräti greenille. Toinen osa-alue, mikä tuntuu sujuvan, on greenille lähestymiset Pitching wedgellä. Toisaalta sukelsin internetin syvään veteen ja totesin, etten oikeasti tiedä chippaamisesta mitään. Kommentit viestiketjuissa olivat varsin asiantuntevia ja päätin tyytyä lähestymisiini ilman vaikeaa ranne jäykkänä, löysänä, kauhomalla tai ilman - osaamista. Pääasia, että pallo kutakuinkin menee usein alle viidestäkymmenestä metristä greenille.

Ilman suurempia paineita, auringonpaisteesta nauttien ja lomaa odotellen, on rentoa pelata. Viikon saldoksi jäi hyvät ja mukavat kierrokset hauskassa seurassa.

Suvipeliä

Niin koitti suvi suloinen, ja tiistaina pääsimme kentälle tuulettamaan maanatain suunnittelupäivän pölyjä. Pelaamiseen on alkanut muodostua jo rutiineja, jotka auttavat etenemistä kentällä. Mailavalinnat osuvat oikeaan ja väylät tuntuvat jo tutuilta. Rutiineista huonona puolena on tietenkin lyöntivirheet, joita en osaa itse korjata.  Avauslyönnit draiverilla tuottavat edelleen tuskaa ja hikeä, eivätkä onnistuneet harjoituslyönnit rangella paljon lohduta. Tarvitsen harjoittelua, paljon harjoittelua ja keskittymistä jokaiseen suoritukseen. Tällä reseptillä mennään, ainakin toistaiseksi.

Viikolla 23 kävin peräti neljästi pelaamassa. Olin viikoloppuna menossa työakavereiden kanssa perinteiselle kalareissulle Hankasalmelle Tuusulanjärven urheilukalastajien mökille. Reissun yhteydessä päätimme mennä pelaamaan Revontuli golfin -kentälle.

Arkena kävimme tiistaina ja keskiviikkona porukalla pallorännissä ja pelit sujuivat samaa rataa kuin aiemmin eli avaukset ja lähipeli reiällä tuottivat vaikeuksia. Kuitenkin tuntuu, että kehitystä tapahtuu ja osaaminen kypsyy. Tulokset antavat vain odottaa, eikä niitä ainakaan väkisin tule. Pitää säilyttää rentous ja hyvä mieli pelissä. Ennen viikonlopun haasteita päätin vielä mennä torstaina yksin kiertämään pallorännin yhdeksän reikää.

Pelit kotikentällä vaihtelivat lyöntitasolla loistavasta surkeaan ja päinvastoin. Välillä on mahtavaa, kun saa lyönnin onnistumaan lähes täydellisesti ja seuraavassa lyönnissä on taas kaikki mahdollinen pielessä. Rentoutta pitää saada lisää. Ajatus siitä, mitä olen tavoittelemassa, minne olen lyönneillä menossa on sisäistettävä. Loppujen lopuksi kotikentän pelit olivat ihan hyvää harjoittelua ja aivojen tuulettamista työajatuksista pois.

Hankasalmen Revontulessa päätimme kiertää lauantaina koko 18 reiän kentän. Kenttä on rakennettu avoimeen maastoon ja välillä tuli mieleeni vastakkaisten avauspaikkojen riskit, koska suojaverkkoja ei oltu rakennettu mahdollisia onnettomia huteja estämään. Kokonaisuudessaan Revontulen väylät olivat mukavia avoimuutensa ja helpon karheikon ansiosta. Aloittaja löysi väylältä sivuun menneet pallot yleensä helposti. Lyöntejä kertyi toki liikaa mutta väylät olivat selkeitä ja tunnelma oli rento tutussa porukassa.

Mökkielämän välissä valmis seisovapöytä oli meille hyvä valinta ja Revontulessa suhtauduttiin joustavasti toiveeseemme saada lounastaa kierrosten välissä. Iltaruuaksi meitä odottikin kalasopan valmistus ja syöminen aamukalalla saaduista siivotuista ja kevyesti suolatuista pikkuahvenista sekä reilun kilon kokoisesta hauesta.

Viikosta jäi hyvä maku kroppaan ja suuhun pelikokemusten kertyessä ja kunnon kohetessa.

Paluu kotikentälle

Tavoitteena on taas palata vähintään kahteen pelikertaan viikossa, kun olemme viikolla 24. Tavan mukaan kolme kaveria oli halukkaita lähtemään tiistain kierrokselle, joka on muodostunut vakio pelipäiväksi jo kevään ensimmäisten peliviikkojen aikana.

En ollut ennen Hankasalmen reissua kiertänyt täyttä 18 reikää kunnolla. Kokemuksesta innostuneena ja loman ansiosta päätin tiistain pelissä kiertää palloränni kaksi kertaa yhden rännioikeuden haltijan kanssa. Paljastuksena voin kertoa, että siinä ne keikkuvat 18 reiän tulokset 130 lyönnin huonommalla puolella vielä. Oppia ikä kaikki.

Tiistain kierrosten yhteydessä kysyimme Caddiemasterilta, onko kapteenin illan kummikierroksille vielä mahdollista päästä vaikka ilmoittautuminen piti varsinaisesti tehdä neljä päivää ennen tapahtumaa. Onneksi tilaa löytyi, koska pelikummeja oli tarjolla riittävästi. Toivon saavani paljon käytännön tietoutta seuratoiminnasta ja etiketistä kentällä. Miksei jokin lyöntivinkkikin olisi paikallaan.

Kapteenin kierros kummiseniorin kanssa

Sateisen päivän iltana, 12. kesäkuuta, pääsin kiertämään A-kenttää yhdessä tutun aloittajan ja kummiksi ilmoittautuneen seniorin Erkki Oilan kanssa. Löysimme toisemme Caddiemasterin tiskin luota sovittuun aikaan ja tervehtimisten jälkeen saimme luvan siirtyä kentälle, jossa toinen aloittelija-, kummiryhmä oli jo lähtenyt kierrokselle.

Erkki kertoi heti alkuun, miten arvotaan pelin aloittaja ja neuvoi etenemään rauhallisesti. Ehkä paras neuvo, jota hän korosti useaan kertaan, oli ettei kannata yrittää pitkillä väylillä lyödä suoraan lipulle, siinä käy huonosti. Kierroksemme sujui hiljaisella, sateisella ja oikeastaan vain luonnonääniä mukanaan kantavalla kentällä. Meidän ja toisen kummiryhmän lisäksi näkyi kentällä vain yksi pelaaja.

Peli eteni verkkaisesti Erkin kertoessa paikallissäännöistä ja golfin virallisista säännöistä, kuten lyömättömästä paikasta, rajasäännöistä ja pallon droppaukseen liittyvistä säännöistä. Saimme havainnollisia esimerkkejä ja hyviä vinkkejä, miten oikeassa pelitilanteessa voi ja kannattaa toimia greenillä. Onneksi sää suosi meitä ja satoi, koska kiireisemmässä illassa moni asia olisi voinut jäädä huomiotta ja heränneet kysymykset tekemättä.

Huomasin, että kokeneen pelaajan seurassa, rauhallisessa ja kannustavassa ohjauksessa peli sujui hyvin. Avaukset slaissasivat, mutteivät ulos väyliltä ja joillain rei´illä ymmärsin lyödä avauksen pienemmällä mailalla. Esimerkiksi kakkosväylällä vältin vesiesteen avaamalla rauta nelosella eikä pallo valunut veteen vaan jäi hyvään paikkaan lähelle siltaa vesiesteen viereiseen karheikkoon. Pääsin etenemään helposti lipun suuntaan.

Peli-ilta Erkki Oilan kanssa oli lämmittävä kokemus, jossa saimme valtavan käytännön tietopaketin pelaamisen lomassa. Suosittelen kapteenin kummikierrosta kaikille Nurmijärvellä golfin pelaamista aloittaville. Sateiseen iltaan mahtui niin huumoria kuin vakavaa asiaa sujuvan pelin edistämiseksi yhteisiä toimintatapoja ja sääntöjä noudattaen. Tein myös tähän asti parhaan tulokseni pitkillä väylillä. Laskiessamme ravintolassa kahvin äärellä tuloksia korteista, olin saanut pudotettua pari lyöntiä tasoituksestani pois. Tavoitteeseeni laskea tasoitus 36:en on matkaa enää yhden lyönnin pudotus.

Seuraavan lukupaketin aloittajan golfkokemuksista saat blogiin taas noin kuukauden kuluttua.

 

 

 

Aloittelijan golfia, nro 1.

Kirjoittaja on opettaja ja kulttuurituottaja, joka on kiinnostunut vaikeuksien voittamisesta, tai ainakin ymmärtämisestä. Golfin harjoittelu on pyörinyt mielessäni jo kolmenkymmenen vuoden ajan mutta toteutus on jäänyt erilaisten oikeiden syiden ja verukkeiden takia tähän kesään.
 
Muutamia vuosien varrella tehtyjä kokeiluja lukuun ottamatta golfin salat ovat vieraita, joten tämän kauden 2014 aikana syntyvän blogin kirjoitukset kuvailevat tapahtumia kentällä ja kentän laidalla harjoittelun lomassa. Sanasto tulee tutuksi toivottavasti käytännön kautta. Tavoitteenani on oppia golf lajina käytöstavoista loistavaan pelaamiseen asti. No, ei nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska kommelluksia on varmasti edessä.

Teille, ketkä olette jo pelanneet pitkään ja kaiken kokeneita, antakaa anteeksi tietämättömyyteni ja muistelkaa oman golfuranne alkua hymy huulilla.

 

Aloittelijan golfia

Ennen kevättä 2013 olin käynyt muutaman kerran par 3 radalla kokeilemassa golfia kavereiden kanssa. Kokemukset antoivat halun oppia pelaamaan. Kuitenkaan en saanut edes greencardia suoritettua, vaikka tilaisuuksia ja opettajiakin olisi ollut kaveripiirissä. Lajin harrastamisen hinta oli 1980-luvulla haaste, jota en silloin, opiskelijana pystynyt voittamaan. Kuten NGK:n toiminnanjohtaja keskustelussamme sanoi, lajin harrastamisen hinta on laskenut niistä ajoista jopa liian paljon. Minun mielestäni hinnat ovat ihan kohdallaan verrattuna moneen muuhun harrastukseen.

Keväällä 2013 työnantajani järjesti koko päivän kestoisen Tyhy-päivän Nurmijärven golfkentällä. Lähes neljäkymmentä melkein ensikertalaista ja muutama jo vähän kokeneempi työkaveri osallistui tapahtumaan, jossa ensin harjoiteltiin Peter Hagströmin ja kumppaneiden kanssa erilaisia lyöntejä. Homma tuntui lähtevän hyvin käyntiin ja joitain osaamisen tuntemuksiakin pääsi livahtamaan päivän kulkuun.

Saimme myös jonkin verran tietopuolista opastusta kentän käytöstapoihin ja golf-slangiin. Uuden oppimisessa on aina tärkeä oppia kieli, jota puhutaan, koska muuten tulee outo, ulkopuolinen olo. Itselleni on vaikea kysyä, jos en ymmärrä ja Tyhy-päivän antina sain salaa käsityksen golfkielen alkeista. Lopuksi pelasimme leikkimielisen kisan par 3 kentällä, tosin jotkut muut voittivat varmaan vahingossa.

Kesä 2013 kului asiaa haudutellessa ja sopivasti syksyn tullen golfkerho teki tarjouksen greencardin suorittamisesta. Nurmijärven golfkerhon pro Peter Hagström opettaisi, mikäli työpaikalta löytyisi useampia kiinnostuneita. Meitä puraisun saaneita oli kuusi ja greencard-kurssi järjestyi erääksi syyskuun viikonlopuksi. Tiivistä harjoittelua ja pientä pelailua tuttujen työkaverien kanssa, mikäs sen mukavampaa.

Huomasin, että olen harjoitellut lyömään pitkiä lyöntejä väärin! Pallo kaartui useimmiten oikealle ja yritin korjata tähtäystä lyömällä tarkoituksella liikaa vasemmalle. Ammattilainen näki heti, missä vika piilee ja korjasi oikean käteni asentoa suhteessa mailaan ja linja löytyi. Olen vieläkin ihmeissäni, miten helposti lyöntivirhe korjaantui. 

Greencard-kurssilla taidot karttuivat ja sain lisää tietoa nyansseista ja etiketistä. Opin käyttämään haarukan näköistä vehjettä, jolla voisi napsia vaikka ostereita kitusiin. Haarukan herkullisiin ajatuksiin johtava muoto on siis vain greenin kolojen korjaamista varten.

Pro kertoi, ettei greenillä saa astella pelaajien puttauslinjoille, mikä onkin jotenkin järkeenkäypää. Eikä muukaan häiritsevä käytös ole hyväksyttävää. Joskus kyllä teki mieli vähän psyykata, mutta vain kokeneemmat pelaajat osaavat tehdä sen ilman luvattomuuksia.

Aloituskerta Par 3:lla

Mikään ei ole kuitenkaan ikuista, siitä sain oppia tänä keväänä, kun menin kokeilemaan taitojani keväällä ensimmäistä kertaa heti kentän auettua. Par 3 tuli tutuksi syksyllä 2013 ja ajattelin pistäväni palloa reikään sujuvasti ja vähin lyönnein.

Harjoittelurangella huomasin, että pitkillä lyönneillä pallo kääntyy taas oikealle. Yritin korjata otetta ja sain lyönnin sujumaan paremmin. Kentälle päästyäni tössin kuitenkin avauksia enkä voinut kuin todeta olevani ihan tavallinen aloittelija, jonka luulot ovat korkealla ennen pelin alkua.

Jätin ensimmäisellä kerralla pelin yhdeksään reikään ja sain opetuksen hanskan tärkeydestä. Joskus katsellessani PGA-pelejä televisiosta olen ajatellut hanskan olevan jotain ammattilaisten tarvitsemia juttuja. Kun käden ulkosyrjästä lähtee nahka rullalle, on aloittelijan syytä ostaa hanska käden suojaksi, sujui lyönti tai ei.

                                            

Toista kertaa kentällä

Samalla viikolla 17, lähdin uusin tuumin ja hanska kädessä pelaamaan parin muun aloittelevan golfarin kanssa par kolmosta täydet 18 reikää ja tasoituksen tiputtaminen mielessä. Rangella lyönti tuntui hyvältä ja hanska istui hyvin käteen valkoisuuttaan hohtavana.

Peli ei sen sijaan alkanut ollenkaan hyvin sillä avauslyönnillä jännitys sai otteensa mailan varresta ja lyönti surrasi kuusikkoon, klops. Ensimmäiset seitsemän reikää meni heikosti. Onneksi pari viimeistä reikää ulos antoivat toiveita paremmasta ja avausrutiini alkoi jo löytyä.

Pienen vilvoittelun jälkeen jatkoimme takaisin ja seuraavista yhdeksästä reiästä vain yhdellä homma meni ojan, mäen ja heikon puttauksen kautta pipariksi. Voit mielessäsi arvailla, mikä reikä par kolmosella on kyseessä. Toinen kierros antoi kuitenkin onnistumisia. Pari  par-tulokseen lyötyä reikää, joista toisella yli kymmenen metrin putti sisään kieltämättä antavat rohkeutta jatkaa.

 

Viikonloppuna tulikin sitten paha takapakki - selkäni meni jumiin. Kumartaminen oli vaikeaa ja pelaamisen ajatteleminenkin teki kipeää. En tiedä mitkä kaikki asiat olivat vaikuttamassa selän jumittamiseen mutta ehkä golfin kiertoliikkeet käyttämättömille lihaksille ja viileässä ilmassa pelaaminen vaikuttivat osaltaan tilaani. Yhtä paljon voi olla syytä pihatöillä nostamisineen ja fillarikauden aloittamisella kevyessä varustuksessa. Joka tapauksessa pelaaminen jäi vappuviikolla väliin kuntoutumisen merkeissä.

Edessä on kevyttä liikuntaa ja venyttelyä lääkärin ohjeiden ja lääkkeiden voimin. Onneksi diagnoosin mukaan kyse on lihasten jumittumisesta eikä vakavammasta vaivasta. Tästäkin pitää ottaa opiksi. Jatkossa aion verrytellä ennen golfia lihakset lämpimiksi ja venytellä, edes kevyesti, pelin jälkeen.

Aloittelijan polkuni Nurmijärvi golfissa on päässyt hyvin käyntiin. vielä en osaa tasoituksen tippumiseen liittyviä hienouksia, mutta caddiemasterin palvelutiskillä sain jo ensimmäiset pisteet pois. Aloittelijana olen kiinnittänyt huomiota ystävälliseen ja tietämätöntä neuvovaan palveluun positiivista huomiota. Epävarma sanastoa ja käytäntöjä harjoitteleva uusi golfari tarvitsee herkkää ja huomioivaa apua, ilman että tuntee itsensä typeräksi.

Pitääpä laittaa kalenteriin Kapteenin info 20.5. ja Kapteenin peli-ilta 27.5., joista tuli tietoa uuden jäsenen paketissa. Tulee mieleen kouluaikojen ylemmän luokan kummioppilas, kun pääsee pelaamaan kummipelaajan kanssa peli-illassa. Itseluottamus kasvaa varmasti, kun kokenut pelaaja antaa vinkkejä ja kertoo etiketistä pelaamisen lomassa. Tapahtumien tunnelmista kerron lisää kesäkuun puolella.

Kolmatta kertaa kentällä

Vapun jälkeen päätin kokeilla selän kuntoa kevyellä kierroksella Par kolmosella ja soitin lauantaina työkaveria mukaan pelaamaan. Kaveri oli lopettelemassa puusavottaa. Ainakin hän sai hyvän syyn jättää puutyöt kesken, koska taivuttelua ei tarvinnut ollenkaan. Sovimme treffit rangelle ja lämmittelyn jälkeen saimme viileässä kelissä rauhassa kiertää harjoittelurataa omaan tahtiin. Selkä kesti hyvin ja fiilis nousi taas pelaamisen suhteen, kun sai tuntumaa avauksiin.

Lauantai-iltana lueskelin lisää vuosikertomuksen tarinoita ja huomasin, että kyllä niitä Ensimmäisen lyönnin osumia joillekin sattuu. Hole in one on varmaan kaikille jonkinlainen unelmien täyttymys ja näyttäisi siltä, että Nurmijärvellä parilla väylällä niitä tehdäänkin useampi kesässä. Jotenkin muistelen, että holarin tehnyt saa luvan tarjota kuohuvaa. Mutta keille kaikille, siitä pitää ottaa selkoa, jos vaikka sattuu tänä kesänä omalle kohdalle. Illalla on kiva haaveilla tulevista onnistumisista ja se kannustaa lähtemään kentälle kylmemmälläkin kelillä.

Maanantaina töissä kävi iltapäivällä porina kahvipöydässä, kun mietimme isommalla porukalla, miten moni ja mihin aikaan pääsee peliin mukaan tiistaina. aika usealla meistä on tavoitteen kehittyä sujuvaksi pelaajaksi tänä kesänä.

Kokeilua isolla kentällä pallorännissä

Kaksi meistä pääsi tiistaina jo puolen päivän aikaan aloittelemaan. Päätimme kokeilla palloränniä A-väylillä. Rangella avaukset lähtivät hyvin ja tunnelma oli korkealla. Sää oli viileähkö, mutta aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, joten lähdimme liikkeelle iloisin mielin.

Kaveri kommentoi jo ennen aloitusta että on sen verran tekemistä pelin etenemisessä, ettei tarvitse varmaan työasioista puhua. Totta, sillä ensimmäiset kaksi väylää oli aikamoista hakemista. Etenkin A2-väylän vesieste meinasi viedä maun koko lajista, koska oikealle kaartava avauslyönti oli taas löytänyt luokseni. Kolmannella pallolla sain pallon draiverilla metrin päähän vastarannasta. Piti luopua ja ottaa rautanelonen kiltisti käteen ja edetä rauhallisemmin. Tuntumaahan tässä haettiin, ja sitä myös saatiin.

Kolmosväylällä tunnelma oli huojentunut, kun väylä muistuttaa enemmän Par kolmosen väyliä ja peli alkoi jotenkin sujua. Neljällä lyönnillä reikään tuntui ihan hyvältä, vaikka ensimmäinen putti olisi voinut tipahtaa koloon ihan hyvin, tietenkin.

Nelosväylä aiheuttikin sitten pienen kauhun hetken. Pääsin avauksella mukavasti väylälle, mutta toisella lyönnillä hybridikolmosella vasen jalkani lipesi. Kaaduin ja satutin oikeaa polveani romahduksessa. Onneksi vaiva ei suuremmin peliä haitannut, vaikka seuraavana aamuna kipu tuntui kovana.

Peli sujui kaatumisesta huolimatta ja jatkoimme vielä toista kierrosta parin myöhemmin mukaan tulleen työkaverin kanssa. Tuntui, että jotain varmuutta lyönteihin alkoi jo löytyi. Siis täydellisiä epäonnistumisia ei juurikaan tullut ja lyöntejä väylää kohti kuuden ja kahdeksan välillä.

Jätin leikin kesken 14. reiän jälkeen mutta kaveri, jonka kanssa aloimme päivän, oli jatkanut vielä B-väylillä ja pelasi 24 reikää. Oli kuulemma jalkoja vähän äkkiseltään pakottanut illalla. Oma selkäni ei olisi kestänyt vielä mitenkään vastaavaa rääkkiä ja polvivamma saa levätä, ainakin perjantaihin. Pitää ottaa rauhallisesti.

Lisää tarinaa aloittelijalta saat luettavaksi kesäkuun toisella viikolla.

Golfosakkaana haluan olla etusijalla

Espoo 15.4.2012

Golfosakkaana haluan olla etusijalla

Golfkentän osakkeenomistajana olen etuoikeutetussa asemassa koko golfyhteisössä ja varsinkin omalla kentälläni. Ostamalla golfkentän osakkeen tuhansien muiden tapaan, ja maksamalla vuosittaisen yhtiövastikkeen, olen mahdollistanut oman ja muiden pelaamisen hyväkuntoisella kentällä. Minulla on vain yksi kysymys: Miksi päästämme osan harrastajista pelaamaan jopa edullisemmin kuin minä? Emmekä huolehdi riittävästi omista eduistamme verrattuna ulkopuolisiin!

Vastaus yllä olevaan kysymykseen vaatii lyhyttä historian kertausta. Silloin kun minä aloitin golfin, jäsenkortin vaatimuksena oli pelioikeus jollakin suomalaisella kentällä. Näin varmistettiin, että jokainen osallistuu kenttien rakennuskustannuksiin, hoitoon ja korjausinvestointeihin tasapuolisesti. Kaikki menikin hyvin, kunnes jossain keksittiin etäjäsenyys. Sitten toisena asiana: verottajan mielestä tuollainen sitouttaminen oli ristiriidassa seuratoiminnan yleishyödyllisyyden kanssa. Pelkona oli koko seuratoiminnan, mukaan lukien Suomen Golfliiton toiminnan joutuminen arvonlisäveron piiriin. Golfliiton suosituksella jäsenkortin ja pelioikeuden sidos purettiin ilman riittävän turvaavia toimenpiteitä tai avointa keskustelua niistä.

Samaan aikaan golfyhtiöt taistelivat pelaajien sieluista tarjoten uusia mahdollisuuksia golfosakkeiden hankintaan. Yhtiöjärjestyksiin mietittiin luovia ratkaisuja, ja niiden nimeämättömillä pelioikeuksilla haluttiin tuoda yritysosakkaille uusia keinoja henkilökunnan ja asiakkaiden pelaamiselle.

Miten sitten kävikään?

Aina viime vuosiin jatkunut golfbuumi innosti kansalaisia ja green card -kurssit vetivät väkeä. Ja kurssittajina toimivat monenkirjavat tahot. Syntyi kymmenien tuhansien uusien golfareiden joukko, joka halusi pelaamaan – mutta minne. Selkeää sidosta seuraan tai yhtiöön ei ollut, ja onhan se golf aika kallistakin.

Onneksi edes osa uusista golfareista löysi lähiympäristöstään oman golfseuran ja yhtiön tarjoaman pelioikeuden. Suurelle osalle muutamien itsekkäiden yhtiöiden edulliset jäsen- ja pelioikeustarjoukset olivat liian houkuttavia ja syntyi suuri etä-/kauko-/lähipelaajien joukko. Nyt heillä oli seuran jäsenkortti ja pelioikeus, mutta mihin pelaamaan ja millä hinnalla. Jälleen kekseliäät markkinavoimat riensivät avuksi. Ostamalla golfyhtiöiden nimeämättömiä pelioikeuksia ja pelilippuja luotiin vääristynyt käytäntö, jossa nimeämätön pelioikeus aktivoitiin sellaiseen tehokäyttöön, jota kukaan ei olisi osannut ennustaa. Suomen valoisa kesä mahdollisti jopa kolme pelikierrosta yhden päivän aikana, tuottaen omistajalleen mukavat lisäansiot. Golfosakkeen arvonnousua hamunneet sijoittajat toivat mukaan pelilippumarkkinat saadakseen oman yhtiövastikkeensa katettua. Loppukesästä näitä lippuja sai lähes ilmaiseksi vääristäen kuvaa pelaamisen todellisista kustannuksista.

Osakkeenomistajan tahto vaikuttaa

Edellä kuvattu historia on mennyttä, eikä sitä voi muuttaa. On siis tartuttava nykyhetkeen ja tehtävä sellaisia ratkaisuja, joilla golfosakkeen omistaja palaa etuoikeutettuun asemaan. Suomen Golfkenttien Yhdistys (SGKY) aikoo olla muutoksen veturina, onhan yhdistys golfyhtiöiden ja sitä kautta osakkeenomistajien asialla. Ja osakkeenomistajana minun tahtoni on yhtiön tahto.

Kenttäyhtiöiden osakkaalle tarjoamat edut on keino luoda osakkeille kysyntää. Osakkaat nauttivat parhaista peliajoista varaamalla ne ennen muita. Osakas kutsuu kavereitaan pelaamaan edullisemmin ja voi saada perheenjäsenilleen edullisia, jopa ilmaisia harrastusmahdollisuuksia. Osakas saa, kentästä riippuen, alennusta ravintolasta, pro shopista ja voi hyödyntää monin tavoin kentän palveluja muita edullisemmin. Eräässä yhtiössä on hyödynnetty talvikausikin tarjoamalla osakkeenomistajalle kuntosalin vapaa käyttö.

Hyvällä mielikuvituksella ja markkinahengellä varustettu aktiivinen toimitusjohtaja on etujen ideoinnissa avainasemassa. Näillä eduilla vaikutetaan golfosakkeen ostamista harkitsevien mielipiteisiin, mutta riittävätkö nämä toimenpiteet osakkaalle.

Osakkeille luodaan markkinat – uudelleen

Tällä hetkellä lienee turha haaveilla 1980-90 -luvun golfbuumista, jolloin osakkeet kävivät hyvin kaupaksi. Golfyhtiöiden omilla toimenpiteillä voidaan kuitenkin palauttaa osake ja pelioikeus sille kuuluvaan asemaan.

Sitoutumattomaan pelaamiseen tulee jatkossa suhtautua rationaalisesti ja hinnoitella pelaaminen niin, että se kattaa vähintään samat pelaamisen kustannukset, jotka osakas suorittaa. Esimerkkinä erään etelä-suomalaisen kentän tulevan kauden green fee -hinnoittelu, jossa sitoutumaton pelaaja maksaa normaalin 55 euron sijaan 75 euroa. Erotus on laskennallinen arvo yhden pelikierroksen kentälle aiheutuvasta kustannuksesta. Jokaisen golfyhtiön tuleekin miettiä pelaamisen kustannusten merkitys hinnoittelussaan. Tai hyödynnettävä hallintomaksun käyttöä alle omakustannushintaisten kierrosten estämiseksi. Golfyhtiöiden yhtiöjärjestyksen muutos nimeämättömien pelioikeuksien suhteen on seuraava askel, vaikka se vaatiikin kaikkien niiden osakkaiden suostumuksen, joita muutos koskee. Tähän mennessä yksimielisyyttä asiassa ei ole syntynyt.  Mutta säännöllisellä tiedottamisella voidaan pitää keskustelua vireillä, onko syntynyt oikeudetonta etua muihin osakelajeihin verrattuna.

Kuka osaa ennustaa?

Mitä tapahtuu, kun sitoutumattomalle pelaajalle jää vain muutama edullinen kenttä pelattavaksi, ja osa niistä sijaitsee tuntien ajomatkan päässä. Tapahtuu juuri se mitä golfyhtiöt haluavat. Pelioikeuksien ja osakkeiden kysyntä lisääntyy ja silloin yhtiöiden on oltava valmiita toimimaan. Edullinen ensimmäisen vuoden rajattu pelioikeus voisi olla esimerkkinä. Ja tämän ensimmäisen vuoden aikana keskitytään tuottamaan näille pelaajille elämyksiä tuomalla heidät oman seuratoiminnan piiriin. Kaikkihan me tiedämme, että golf on kivaa vasta, kun sitä saa harrastaa kavereiden kanssa. Ja tällöin pelaaja sitoutuu yhteisöömme niiden oikeiden arvojen takia, halvan pelaamisen asemesta.

Osa sitoutumattomista pelaajista todennäköisesti luopuu lajin harrastamisesta vedoten sen kalleuteen. Se meidän ja Suomen Golfliiton tulee hyväksyä koko yhteisön tervehdyttämiseksi.

Olennaisinta on, että uusia, rohkeita päätöksiä tehdään nyt niin, että ennakoidaan myös niiden seuraukset ja ollaan valmiina toimimaan niiden mukaisesti. Tässä tarvitaan kaikkien lajin tulevaisuuteen sitoutuneiden tahojen yhteistyötä. SGKY tulee seisomaan uuden kehityksen eturivissä.

SGKYn: hallituksen puolesta

Hans Weckman, puheenjohtaja ja osakkeenomistaja

Lassi Kiviniemi, hallituksen jäsen ja osakkeenomistaja

Lisätietoja antaa myös SGKY:n toiminnanjohtaja Ville Nurmi, p. 0500 539 202